Kipupiste. Nuoren naisen henkisiä kasvukipuja. Tänne puran lähinnä kiukkua ja vitutusta, turhautuneisuutta ja hämmennystä. Mutta silloin, kun ei ole mitään syytä nillittää tai kaivaa ranteita auki, kirjoitan maailmani ihanimmista asioista: pojista, tatuoinneista, muodista ja ruoanlaitosta!

torstai 9. kesäkuuta 2011

Juurikin näin...

Ööö joo, piti olla dokaamatta mutta kuinkas kävikään. Käsittämätöntä että vaikka itellään on tilillä tasan 1,84€, nii silti onnistuu ryyppäämään 2päivää...

Himaan tulin tosiaan vast eilen ja juominkit pyörähti käyntiin tossa maanantai illalla. Ja tiistaina jatkettiin parilla bissellä, sit kossuvissyy, pari randomii, jotai kesäsen väristä drinkkiä ja simmottos...
Oh my! Tästä kaikesta on syyttäminen liian anteliaita miehiä, ymmärtäkää se sit miten vaan haluutte. Maanantaina juotiin ihan kuplivat kaiket jokilaivalla, keskusteltiin Marvelin sarjakuvista, Hopeanuolesta ja poikarakkaudesta. Ja yksimielisesti tultiin siihen tulokseen, että ei se säätelö oo homoilua ku sit vasta, ku katotaan silmiin. Sitä ennen kaikki kokeilut voi selittää jollain järkevällä tavalla "oltiin kännissä" tai "kunhan hölmöiltiin".

No niin no. Nyt meinaan olla kiltisti kotosalla viikonlopun yli. Perjantaina (eli huomen) meinaan kyl mennä kattoo kavereiden bändin neitsytkeikkaa kun oon luvannu pojille saapuvani yleisöön jo kuukausia sitten. Mutta sieltä aion kyl suunnata suoraan kotio.
 
ISEBEL

ILTA ON VIELÄ NUORI, MIKSI JO KOTIIN?? 
No siksi ko täytyy pakata! Aivan oikein, meikä sai kämpän!! Vihdoinkin pääsee omaan kotiin pois entisen poikakaverin tieltä ni saa sekin jatkaa elämäänsä, raahata naisia mukanaan ja levittää likasia sukkia pitkin kämppää ilman että joku nalkuttaa siitä.

Jesjesjes! Aion keskittyä vain ja ainoastaan itseeni! Tai no, niin paljon kuin se vaan on mahdollista ylitsevuotavalla empatia-kyvylläni. Ja koiran omistavana ihmisenä.
Sanotaan vaikka näin että "itseeni ja ystäviini" eli hauskanpitoon ja elämästä nauttimiseen! Aion olla ihan MINÄ-MINÄ-MINÄ ja jos joku kokee mut kusipäiseksi ja tunnevammaseksi nii so what. Minä tiedän totuuden ja se riittää.

Vihdoinkin alkaa olla sellanen olo että viihdyn itseni kanssa, vaikka vielä on matkaa sellaiseen Sinkkuelämää Samanthaan ja "I love being me". Mutta hyvinvoinnin tiellä ollaan jo, haparoivat ensiaskeleet tuntuu niiin hyviltä!





P.S
Nii ja piti mun sinne terapiaan mennä mut toisaalta... No, empäs taida mennäkään! : D Oon aika hyvin osannu ratkasta ongelmani parin ystävän avustuksella, suurin kiitos eräälle kundille, jonka maailma tuntee taiteilijana Matador Gigante. Olisin varmaan viettäny kesän lataamossa ellen olis saanu vaihtaa ajatuksia sun kanssa <3 Kiitos että jaoit mietteitäsi maailmasta, ihmisistä, onnellisuudesta. Kiitos ystäville, kiitos Matador Gigantelle, love you all

P.P.S
Voiko katsoa päässeensä yli hissikammosta, jos päätyy muhinoimaan kerrosten väliin pysäytetyssä hississä??

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti